Mistä on tytöt ja pojat tehty?

Mietin usein sitä, miten paljon ominaisuuksia liitämme naiseuteen ja mieheyteen. Tarkoitan nyt niitä juttuja, joiden ajattelemme johtuvan biologiasta, mutta jotka ovatkin kulttuurin ja kasvatuksen tulosta. Usein niitä voi olla todella vaikea erottaa ja niillä saattaa jopa olla jokin biologinen pohja. Kuten että miehet ovat keskimäärin fyysisesti vahvempia kuin naiset ja että naiset ovat niitä jotka pystyvät teoriassa tulemaan raskaaksi ja synnyttämään. Tällaisten juttujen ympärille on sitten ruvettu kasaamaan taitojen, luonteenpiirteiden ja kiinnostusten kohteiden tornia, jotka määrittelevät meitä ja jotka oikeastaan hyvin pitkälle päättävät millaisia meistä tulee. Lopulta olemmekin hyvin pitkälle sitä mitä meistä on oletettu ja näin todistamme oletuksen totuudeksi.

Kaikki alkaa pienestä lähtien. Kun uusi vauva on tulossa, siitä halutaan lähes ensimmäisenä tietää onko tulossa tyttö vai poika. Koska vauva on vauva. Semmoinen pötkylä, josta ei vielä tiedä oikein mitään. Se, kumpaa sukupuolta hän on, on ensimmäinen asia, josta tietää, että jonkinlainen ihmisyksilö sieltä on tulossa. 

Heti syntymän jälkeen se sitten alkaa: mitä värejä voi pukea päälle, millä leluilla leikkiä, voiko leikkiä raisuja leikkejä, sotaa, kotia tai prinsessaa. Toisaalta lapset valitsevat itse, mutta aikuisenkin mielipiteellä on merkitys. Esimerkiksi kun olin Linnanmäellä sekä hammashoitajana kesätöissä, huomasin, että vanhemmat vaikuttavat kovasti lasten leluvalintoihin. Tilanteessa, jossa pieni saa valita itse oman lelunsa ja valitsee sukupuolensa kannalta väärän vaihtoehdon, vanhemmat hyvin usein vähintään naureskelivat valinnalle. Etenkin, jos kyseessä oli poika ja isä, niin aikuisen suunnalta saattoi tulla suorastaan vaatimus vaihtaa lelu toiseksi. 

Koulukin tukee jakoa joka käänteessä. Laitetaan tyttöjen jonoon ja poikien jonoon. Minäkin huomaan töissä toisinaan kohtelevani lapsia heidän sukupuolensa mukaan, koska se usein helpottaa ja nopeuttaa asioita. Esimerkiksi pojat viettävät niin paljon fyysisempää elämää kuin tytöt, että he ovat huomattavasti edellä liikunnassa. Tytöistä suurin osa on myös aivan käsittämättömän herkkiä ja itku tulee pienestäkin sattumasta. Tällöin, jos haluaa, että kaikki pääsevät yhtälailla pelaamaan helposti, on kaikkein kätevintä laittaa kasaan tyttöjen peli ja poikien peli. Vaikka en tekisikään näin, niin lapset huomaavat itsekin eron, joten aika pian tyttöjen herkkyyttä ja osaamattomuutta aletaan perustella molempien suunnalta sillä, että tytöt ovat sellaisia ja pojat sitten ovat toisenlaisia. Se, että melkein kaikki luokan pojat harrastavat liikuntaa melkein koko vapaa-aikansa ja tytöt eivät, unohtuu heiltä helposti. 

Unohtuu aikuisillakin. Vai miksi monet käyttävät sellaisia sanontoja kuin heittää kuin tyttö tai juoksee kuin tyttö? Jotenkin se, että miehet ovat fyysisesti loppupeleissä vahvempia, on johtanut monin paikoin siihen loppupäätelmään, että tytöt ja naiset olisivat jotenkin sisäsyntyisesti huonoja urheilussa. Tämä ei tietenkään ole näin. Heittää kuin tyttö on naurettava tapa kertoa, ettei joku ole harjoitellut heittämistä. Jos et usko, niin katso vaikkapa tämä Myytinmurtajien video. Myös Always on ottanut sanonnan väheksyvään sävyyn kantaa netissä leviävässä ajatuksia herättävässä videossa.

Siinä vaiheessa kun ollaan aikuisia, on kaikki jo sisäistetty mallikkaasti. Tiedämme kaikki millaisia miehet ja naiset ovat. Miehet ovat kiinnostuneita urheilun katsomisesta, autoista ja laitteista. He osaavat rakentaa ja korjata juttuja. Vievät roskat ja puhdistavat likakaivon. Eivät itke, ovat rehtejä ja suoria, mutteivät ymmärrä tunteita kunnolla. He ovat vahvoja ja suojaavat. Naiset ovat kiinnostuneita kauneudesta ja vaatteista. He osaavat siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. He ovat aika tunteellista porukkaa, puhuvat paljon, mutteivät välttämättä sano suoraan, mitä tarkoittavat, sillä he toivovat, että toinen tajuaisi sanomattakin. 

Siis eihän siinä ole todellakaan mitään pahaa olla tällainen. Hieno juttu, jos on, jos oikeasti on ja haluaa olla. Joskus vain tuntuu, että ihmiset ottavat hirveästi paineita näistä asioista, että mitä jos joku ei ole sellainen tai jos itse ei ole sellainen. Että onko silloin edes oikea nainen tai mies, kummasta nyt onkaan kyse. Ja yrittääkö todistella jotain tai olla olevinaan jos onkin toisenlainen. Ei uskalla edes lähteä yrittämään.

Surullisimmillaan tämän näkyy esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen on parisuhteessa väkivaltainen, mutta mies ei kehtaa hakea apua, koska tilanne on muka nolo. Miehenhän piti olla se vahva, onko hän siis joku nössö, vai? Kamalinta tässä on, että jotkut ulkopuolisetkin jopa ajattelevat näin kyseisestä tilanteesta. Kaikenkaikkiaan minua ottaa päähän, etteivät miehet saa olla rauhassa ihmisiä. Koko ajan pitää olla muka niin hemmetin kova. Ei sitä tarvitse itkettää, jos ei itketä, mutta jos on masentunut, niin se pitäisi saada pystyä rauhassa näyttää ja saada siihen tukea. Miehet selviytyvät henkisesti  keskimäärin hitaammin traumaattisista tapahtumista kuin naiset ja tekevät kaikkialla enemmän itsemurhia. Itsemurhien määrä on 1990-luvusta laskenut Suomessa ja yhtenä tärkeimpänä syynä tähän on pidetty sitä, että masennuksesta on tullut yleisesti hyväksytty mielenterveyden häiriö, jota voi hoitaa. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään yksin päänsä sisällä.

Naisten puolesta turhauttavaa on, kun edelleen Suomessakin (puhumattakaan tilanteesta maailmalla) monin paikoin naisia ei pidetä yhtä hyvinä, vahvoina, kykenevinä, hauskoina, mitä hyvänsä. Lasikatot kumahtelevat. Tosin pakko kyllä sanoa, että joskus naiset tekevät karhunpalveluksen itselleen ja käyttävät hyväksi stereotypioita ja pistävät miehet kantamaan laukkunsa tai muutenkin heittäytyvät laiskuuttaan avuttomiksi muissakin asioissa. En ole vastaan avun tarjoamista tai vastaanottamista, mutta jos joku kantaa toisen laukkua vain siksi, että on mies, kun laukun omistaja on nainen, niin jotain on pielessä. Naiset, te pystytte mihin vain mihin miehetkin. Ihan tiedoksi.

Tosin kaikkein eniten ottaa päähän, kun miehet ja naiset riitelevät siitä kummalla sukupuolella on kurjempaa. Turhempaa keskustelua on vaikea keksiä. Voimme yhdessä ponnistella kohti tasa-arvoisempaa maailmaa, jossa jokainen saa olla millainen on. Sukupuoleen katsomatta. Sukupuolesta päättelemättä.