lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ampumaradalla

Olen ollut joskus teininä tietokone- ja seikkailuleirillä (mahtava yhdistelmä!), jossa pääsi kokeilemaan sekä ilmakiväärillä että jousella ampumista, mutta muuten en ole ampunut. Tämä tilanne muuttui, kun kävimme mieheni kanssa Helsinki Shooting Clubilla käyttämässä elämyslahjojen Ammunta käsiaseilla kahdelle -lahjakortin. Lahjakorttiin kuului alkukoulutus, turvallisuusvalvonta radalla, ratamaksut, asevuokra, patruunat ja taulu.

Aseiden ja ampumisen ympärillä pyörii valtaisa keskustelu puoleen ja toiseen. Ja onhan se kiinnostavaa, että kyseessä on harrastus, joka on syntynyt oheistuotteena tavoitteelle tappaa. Kuitenkin ampumaradan päässä seistessään ei tämä aspekti voisi olla kauempana mielestä. Turvallisuutta painotetaan vahvasti, eikä aseiden kanssa pelleillä missään tilanteessa. Itse ampuminen on terapeuttista. Koko harjoituksen aikana en miettinyt yhtään mitään. Olen saanut vastaavan meditatiivisen olotilan vain joskus joogassa, ja tunnin jälkeen minusta tuntui levänneeltä, kun aivot kerrankin olivat saaneet vain olla. Lisäksi ilo tauluun osumisesta oli riemukas. Radalla ampuminen onkin yhdistelmä taidon harjoittelua ja keskittymistä, enkä tämän kokemuksen jälkeen voi muuta kuin suositella jokaista käymään kokeilemassa.

Keskustelua aselaeista on silti tärkeää pitää yllä, onhan meillä aseita väestöön nähden kerrassaan hulvattomasti, joidenkin laskelmien mukaan jopa kolmanneksi eniten maailmassa. Lisäksi on mielestäni melko naivia väittää, että ihmiset tappavat ihmisiä, eivätkä aseet, sillä pelkillä nyrkeillä ei ikinä saisi niin pahaa jälkeä aikaiseksi. Tosin ottaessa myös huomioon, että tässä maassa käytetään väkivallanteoissa mieluiten veistä ja useimmiten humalapäissään, olisi keskustelu samanaikaisesti myös hyvä pitää siinä, miksi jotkut syyllistyvät väkivaltaan ja miten ennaltaehkäistä tällaisia tapahtumia. Onnellinen ja hyvinvoiva ihminen tuskin tällaista tekee ja siksi tuntuu joskus ajan tuhlaukselta käyttää niin paljon aikaa keskusteluihin videopeleistä ja pyssyistä.

Amerikassa meininki on niin tietenkin vähän rajumpaa, joten tässä vielä lopuksi Jim Carreyn kannanotto asiaan (jostain syystä videon tuominen suoraan blogiin ei onnistunut, vaan mukana tuli silloin täysin eri video. Johtuneeko siitä, että kyseinen laulu herätti ilmestyessään hieman polemiikkia?)




1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen ja hauska blogi. Tosi erilaisia kokeiluja. Siis jokaiselle jotakin. Tässä kotisohvalla tulee ihan vastustamaton halu lähteä kokeilemaan ja seikkailemaan :)

    VastaaPoista