Joogavaellus

Ostin uusia joogakuteitakin H&M:stä. 

Minulla on vähän addiktio urheiluvaatteisiin. 

Mikä vain tekosyy käy.

Jooga on ehdottomasti yksi lempiliikuntamuotojani. Erityisesti sen takia, että se rauhoittaa rauhatonta mieltäni. Joogaa on kuitenkin jos jonkinmoista tyylisuuntausta, joista monia olen kokeillut paljon, toisia jonkin verran ja joitakin en ollenkaan. Inspiroiduin Shaktassa käymisestä ja varsinkin siitä, että sen tarjoama traditionaalinen jooga oli niin erityylistä kuin muissa joogasuuntauksissa, joita olen kokeillut. Sitten minua puri innostuskärpänen ja sain idean, että käyn kokeilemassa eri Helsingin joogakouluissa eri joogia sen lisäksi, että käyn kerran viikossa Shaktassa. Tämähän ei tule olemaan mitään kovin syvällistä, sillä vaatisi aikamoista ajankäyttöä, että voisi todella tutustua ja antaa oikeutta jokaiselle joogamuodolle ja -koululle. Mutta ehkä tästä on jotakin hyötyä sellaiselle, joka miettii mikä sopisi omaan makuun.

Eli aloitetaanpa.

Koska olen käynyt eniten Astangassa, minusta tuntui luontevimmalta, että aloitan siitä. Siispä varasin ajan It's Yoga Helsingiltä, joka sijaitsee siinä Paavalin kirkon lähellä osoitteessa Haukilahdenkatu 2. Nettisivujen mukaan koulun tunnit perustuvat Ashtanga Vinyasa joogaan. Hyvä kohde siis Astangaan tutustumiselle. En varsinaisesti tiedä mitä väliä sillä on kirjoitetaanko Astanga vai Ashtanga, joten taidan pysytellä ensimmäisessä vaihtoehdossa.

Astanga kehittää niin notkeutta kuin voimaakin. Tunti aloitetaan aurinkotervehdyksellä, jonka tarkoituksena on lämmitellä keho tuleviin koitoksiin. Astangassa ei pidetä liikkeiden eli asanoiden välillä taukoja, vaan edetään jatkuvasti hengityksen mukaan periaatteella sisäänhengitys -> liike, uloshengitys -> liike. Joissakin asanoissa, kuten seisovassa koirassa pysytellään pidempään, muttei silloinkaan yleensä viittä hengitystä kauempaa. Astangassa olennaista ovat lukot eli pandhat, joilla saadaan keho myös sisältäpäin mukaan lämpiämään ja tuomaan turvallisuutta liikkeisiin. Pandhoja on kolme: lantiopohjan jännitys, navan veto selkärankaa kohti ja vieno kurkun ääniraon jännittäminen, mikä saa nenän kautta tapahtuvan hengityksen kuulostamaan tietynlaiselta suhinapuhinalta. Kun olin ensimmäistä kertaa joogassa, minusta tuntui muiden hengittämistä kuunnellessani kuin olisin maannut hiekalla aaltojen lyödessä rantaan.

Astanga on minusta kaunista. Liikkeet ovat haastavia ja vaativat harjoittelua. Erityisen vahva ei tarvitse olla, mutta huonommassa kunnossa olevalle Astangasta alottaminen voi olla turhan tujua. Hengittäminenkin on haastavaa, eikä se aina suju minulla edelleenkään liikkeiden tahtiin. Aika nopeasti huomaa kuitenkin notkistuvansa. Lisäksi, mikä minusta on parasta, en ikinä ajattele Astangassa yhtään mitään. Tälläisen epätilan saavuttaminen on ihmeellisen rentouttavaa. 

Vaikka asanoiden väleissä ei loikoilla, niin itse tunti päättyy kokonaisvaltaiseen rentoutukseen matolla maaten. Lepuutuksen jälkeen nousimme vielä istumaan ja sanoimme yhdessä pitkän: "Om" ja lopuksi vielä:"Namaste".

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani It's Yoga Helsingissä, mikä kertonee jotain koulusta. Minusta siellä saa osaavaa ja ystävällistä opetusta sekä tarvittaessa myös henkilökohtaista tukea, jonka takia olen mielelläni tullut uudestaan. Tilat eivät ole yhtä nätit kuin Shaktassa, mutta täysin toimivat. Ajattelin jossain vaiheessa mennä kokeilemaan myös It's Yoga Helsingin Rocket Yoga ™ – sarjaa. Se on Larry Schultzin suunnittelema ohjelma, eikä sitä saa ohjata muut kuin It's Yogan ohjaajat, joten se on siis jotain erilaista ja uskoakseni kokeilemisen arvoista.

Yritän olla seuraavalla käynnillä vähemmän nolo ja
 ottaa itse paikasta vähän informatiivisemman kuvan.

Lähden kohta puoleen I love me -messuille. Jihuu! Olen ihan intona.