sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Unien toteuttamista Sirius Sport Resortissa

Minä lennän!

Kaikki varmaankin näkevät unia siitä, että osaavat lentää. Ei siis jollain lame-ass lentokoneella, vaan ihan oikeasti. Minulla nämä unet ovat niitä kaikista onnellisimpia, kevyimpiä, rentouttavimpia. Näin on, vaikka minulla on armoton korkeanpaikankammo. Ehkä se liittyy jotenkin siihen samaan ilmiöön, miten silloin kun en osannut ajaa autolla, näin aina unia, että olen täydellinen kuski. Kun taas opin ajamaan, uneni ovat olleet tolkutonta törmäilyä ja kaahailua, kun en vain pysy millään tiellä tai hallitse jarruja.

Lentounet lähtevät aina käyntiin siitä, että yhtäkkiä vain ymmärrän, miten se lentojuttu oikein toimii. Siis ensin yksi jalka ilmaan ja sitten toinen. Joskus taas olen aluksi hyppinyt ja hypyt ovat käyneet korkeammiksi ja korkeammiksi, kunnes tajuan, että osaan lentää. Herääminen on murskaava kokemus. Vielä unen ja valveen rajamailla yritän pitää kiinni siitä tiedosta, miten lentäminen tehdään, mutta oikeaan maailmaan sitä ei voi koskaan viedä mukanaan.

Joten lienee sanomattakin selvää, että siitä lähtien kun kuulin tuulitunnelilentämisen olemassaolosta, haaveilin päästä kokeilemaan sellaista. Tuulitunnelissa saadaan aikaiseksi niin kova tuuli (maksimissaan 260 km/h, aloittelijoilla n. 180 km/h), että ihminen voi lentää. Kokemus on kuulemma vastaava kuin vapaapudotus lentokoneesta, mutta ihanasti ilman tuota lentokoneesta hyppäämistä.

Niin sitten kävi, että täytin 30 viime marraskuussa ja muutamat ihanat ystäväni antoivat minulle lahjaksi neljän minuutin tuulitunnelilennon Sirius Sport Resortiin. Toiset ystävät antoivat vielä elämyslahjojen lahjakortteja sen verran, että pystyimme varaamaan mieheni kanssa hänellekin lennon ja meille molemmille sisäsurffauksen samassa paikassa. Tänä viikonloppuna kesäloman alun kunniaksi sitten köröttelimme bussilla Pyhtäälle.

Lentoon piti tulla tuntia aiemmin pikakoulutukseen. Pää takakenossa, kädet edessä rentona kevyessä koukussa samoin kuin jalat takana ja koko keho ojennuksessa. Tuuli nostaa ilmaan. Ohjaaja neuvoo käsimerkeillä ja kosketuksilla asentoa paremmaksi ja pitää huolta, että lentäjä pysyy keskellä, eikä ihan törmäile minne sattuu. Sitten vain sitä on siellä huoneessa. Posket väpättävät. Kuola valuu suupielestä. Ja sinä lennät! Olet kevyt. Lintu tuulessa. Tai ehkä liito-orava. Sanoinkuvaamaton olo.

Lento oli kahdessa osassa. Toinen kerta oli vielä parempi kuin ensimmäinen. Ohjaaja tuli eteeni ja piteli minua enää käsistä ja sitten vain yhdestä ja välillä ei ollenkaan. Pysäytteli vain kun nousin liian korkealle.

Ah. Kun kirjoitan tätä alkaa tekemään ihan hirveästi mieli päästä uudestaan. 

Ilman jälkeen oli elementeistä vuorossa vesi eli surffaus. Siriuksessa on loivamäkinen tekoallas, jossa vesi virtaa tarvittaessa niin nopeaa tahtia, että siinä voi surffata. Valittavana on kaksi erilaista lautaa: leveämpi bodyboard, jolla maataan vatsallaan ja flowboard, jolla surffataan seisten. Kokeilimme molempia, mutta flowboard vei voiton hauskuudessa.

Minä en ole ikinä lasketellut laudalla (ja vain kerran elämässäni suksilla) tai skeitannut. Uskoisin, että nämä taidot olisivat auttaneet, mutta lohdutukseksi kaltaisilleni ei sillä ollut paljon väliä. Ohjaaja auttoi ensikertalaisia virtaan köyden avulla. Ensimmäinen yritykseni päättyi kaatumiseen jo ennen kuin alkoi ja varastin jopa samalla kyseisen köyden ohjaajan käsistä. Hetken jo harkitsin takaisin paluuta huomattavasti helpomman bodyboardin pariin, mutta päätin sitten, että eikä, kyllä mä tän opin. Ja niinhän siinä tapahtui. Jokaisella yrityksellä pysyin pystyssä hetken pidempään. Sitten pystyin jo kaartelemaankin ja lopulta uskalsin päästä köydestäkin irti. Ihan mahtava fiilis.

Siriuksessa on vielä seikkailupuistokin, mutta sinne emme enää ehtineet. Onneksi se ei nyt niin haitannut, kun olemme käyneet jo kolme kertaa sellaisissa puistoissa ja sellaisia löytyy Helsingistäkin. Harmittaa vähän, että Sirius on niin kaukana, koska sekä surffaus että lentäminen olivat aivan huippua puuhaa. Varsinkin lentäminen. Siellä vieläpä tarjotaan sellaisia kursseja, että voisi oikeasti oppia ja osaisi kaiken maailman temppujakin. Tässä alla on video, mitä kaikkea putkessa voi esimerkiksi tehdä, jos osaisi. Vaikka toisaalta on ihan hyvä, etten joudu rahalliseen perikatoon. Nyt sitten vain takaisin lentämään unissani. Täytyy vain toivoa, ettei niiden unien kanssa käy samalla tavalla kuin autounien kanssa kävi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti