Treeniä ja kakkua

En tiedä teistä, mutta minua väsyttää talvisin ihan hirveästi ja tuntuu, että on jatkuvasti askeleen jäljessä siitä missä pitäisi olla. Jatkuva tasapainottelu stressin ja omien eksistentialististen kriisien kanssa uuvuttaa sen verran paljon, etten esimerkiksi varmasti treenasi ollenkaan, jollen eläisi niin onnellisessa tilanteessa, että meillä on käytännössä salin verran treenauskamppeita kotona, jonka vuoksi minun ei tarvitse lähteä oikealle salille. Toisinaan sekin ahdistaa, koska kuulun siihen Murphyn lain sivuryhmään, että kaikki mikä voi ahdistaa, ahdistaa eli minua ahdistaa myös se, että omistamme niin paljon tavaraa ja olohuoneemme näyttää käytännössä aina suurinpiirtein tuolta kuin tällä hetkellä eli kuin tuossa kuvassa. Ja voin kertoa, ettei tässä ole todellakaan kaikki mitä tästä taloudesta löytyy. Nuo nyt vain sattuvat olemaan tällä hetkellä lattialla. Mutta oikeasti se on myös mahtavaa. Ei tarvitse kuin nousta seisomaan omalta kotisohvalta ja voi jo aloittaa treenin. Väsymyksestä huolimatta treeni on mennyt viime aikoina ihan mukavasti. Esimerkiksi tein tänään leuanvedoissa ennätyksen: nyt jaksan tehdä kuusi putkeen, jihuu!

Tällaista täällä on. Useimmiten tuolla seassa on myös kirjoja,
koska tykkään myös lukemisesta.

Ihailen syvästi kaikkia, jotka jaksavat lähteä salille asti talvella, kun vapaa-aika on pelkkää yössä tarpomista. Minusta voimatreeni ei ole tarpeeksi hauskaa, että jaksaisin motivoitua moiseen. Sen sijaan syöminen on tosi hauskaa. Kolmisen vuotta sitten söin niin antaumuksella talven läpi, että lihoin aika kovasti. Nykyään haluan edelleenkin nauttia elämästä, mutta varoa liiallista lohtusyömistä, koska siitä tulee pidemmän päälle vain huono omatunto. Herkuttelun pitäisi olla aina nautiskelua ja elämästä juhlan tekemistä, silloin se lisää onnellisuutta, muuten se ainakin minulla lisää vain pahaa mieltä, vaikka hetkellisesti tuleekin parempi olo. Vähän kuin sormien naksuttelu. 

Tänä viikonloppuna söin aivan huippuherkullista taatelipohjaista ja kookoskermaista kakkua, joka sopii niin viljaa, maitoa kuin munia välttäville (kirjoitin ensin, että viljattomille, maidottomille ja ... Ja sitten päätin, että ehkä toinen kirjoitusasu on tarpeen :D). Se ei ole myöskään niin epäterveellistä kuin kakut yleensä. Ohje on mieheni keksimä ja löytyy täältä. Jos löytää semmoista kookoskermaa, joka ei ole nestemäistä, vaan jähmettynyt sellaiseksi valkoiseksi möykyksi, niin ohjeessa mainitun kokoonkeittämisen voi jättää pois, kun se on jo koossa. Nopeuttaa tekemistä huomattavasti. Kakussa onkin se hassu puoli, että joka kerta siitä on tullut vähän erilaista, mutta aina se on ollut aivan huisin hyvää.

Kakku oli niin namia, että tuli mieleen edes ottaa kuvaa vasta kun kakun tila oli tämä.