Miekka kädessä

Kuva-arvoitus: Mikä sillä on kädessään?

Tänä viikonloppuna olin niin villi, että yhdistin kaksi intohimoani eli liikunnan ja historian. Kävin nimittäin Espoon historiallisen miekkailun seuralla tutustumassa bolognalaiseen miekkailuun. Hassua sinänsä, että heidän ainoat tilansa eivät ole Espoossa vaan Helsingissä, eikä edes missään rajamailla, vaan Ruskeasuolla osoitteessa Koroistentie 4 E.

Mieheni aloitti muutama kuukausi sitten bolognalaisen miekkailun. Vaikka laji vaikutti minusta heti tosi siistiltä ja kuuntelin mielenkiinnolla hänen juttujaan siitä sekä katselin kun hän taisteli olohuoneessa näkymättömiä vastustajia (toisinaan kattolamppuraukkaamme) vastaan ensin puisella katanalla ja myöhemmin ihan oikealla metallisella miekalla, niin lopullisesti innostuin kokeilemaan lajia, kun olimme jokusen viikko sitten katselemassa miekkailukisoja kisahallilla.

Miekkailijat ottelevat ringissä. Tuomareita on kolme.
Tämä varmistaa sen, että varmasti joku näkee mitä tapahtuu.

Kolmen pisteitä antavan tuomarin lisäksi on vielä yksi tuomari (hän, jolla on pitkä keppi).
Neljäs tuomari pitää huolta, että kaikki menee asiallisesti ja oikein ja ilmoittaa pisteet laskijoille.

Tässä kilpailun osassa miekkailijoilla oli myös kilvet.

Olen kokeillut joskus sitä miekkailua, jossa ollaan valkoisissa kuteissa ja suoralla janalla otellaan paria vastaan, joten voin kertoa, että bolognalainen miekkailu on ihan erilaista. Ensinnäkin se on paljon enemmän oikeaa miekkailua. Ainakin minun mielestäni. Miekat eivät ole semmoisia heinänkorsia, jotka taipuvat kun niillä johonkin osuu, vaan ihan kunnon metallisia kovia miekkoja, joilla voi tehdä pahaakin jälkeä. Lisäksi ottelut eivät tapahdu kaksiulotteisesti yhdellä viivalla vaan kolmiulotteisesti joka suunnalta. Eivätkä vaatteetkaan ole valkoisia. Suojavarusteet ovat usein mustat, mutta muissakin väreissä voi harjoitella ja otella.

Minua kutkuttaa tässä lajissa erityisesti sen historiallinen puoli. Kyseessä on miekkailutyylisuunta, joka kehitettiin keskiaikaisen miekkailun pohjalta Bolognassa 1400-1500-lukujen vaihteessa. Tuolloin kaksintaistelu oli laillista ja jopa arvostettu tapa ratkoa ristiriitatilanteita. Se, miten nykyään voidaan mitenkään tietää, miten silloin miekkailtiin johtuu siitä, että jotkut miekkamestarit, kuten Achille Marozzo, asettivat kirjoitusvälineensä paperille ja kirjasivat ylös teoksia miekkailusta, jotka nykyään toimivat perustana bolognalaisen miekkailun harjoittelulle. Kun itse käytännössä harjoittelee tekniikoita, joita jotkut renessanssin miekkoset oikeasti tarvitsivat ja käyttivät, tuntuu kuin alkeellisen aikakoneen kautta saisi yhteyden menneisyyden ihmisiin.

Choose your weapon!

EHMS järjestää niin bolognalaisen kuin historiallisen miekkailun peruskursseja, mutta kurssit ovat tällä hetkellä juuri menossa ja halusin heti saada miekan käteeni, joten varasin yksityistunnin. Tunti oli kahden pituinen ja erittäin tiivis ja monipuolinen paketti. Pääsin kokeilemaan kaikkia miekkailun osa-alueita eli jalkatyötä, varoasentoja ja hyökkäyksiä niin erikseen kuin yhdessä sekä soveltamaan niitä torjunta- ja provokaatioharjoituksissa. Täytyy sanoa, että tämä oli motorisesti haastavinta aivojumppaa mitä olen vähään aikaan tehnyt. Fyysisesti rankinta harjoittelu oli oikealle kädelle, joka oli pian maitohapoilla. Vaikka miekkani painoi vain vähän päälle kilon, niin sen pitäminen tanassa ja sillä harjoitteleminen oli oikeasti rankkaa. Helposti teki mieli antaa kyynärpään mukavasti nojata lantioon, mitä ei tietenkään saanut tehdä. Vähän väliä piti vaihtaa miekka hetkeksi toiseen käteen, että sai heilutella ja lepuuttaa työkättä.

Tässä ringissä emme tällä kertaa uhranneet ketään,
vaan harjoittelimme jalkatyötä.

Liikunnallisten otteiden lomassa opettajamme (me tarkoittaa miestäni ja minua. Olimme yhdessä tunnilla, mutta käytännössä vain minua opetettiin, koska hän osaa jo alkeet) kertoi myös bolognalaisen miekkailun teoriasta ja historiasta. Liikuntaa ja historiaa, voisiko paremmin olla? Ei paljoa. Työkaverini nauraa minulle aina, että olen ihan nörtti, kun tykkään kaikesta tällaisesta, mutta jos sinäkin ymmärrät hyvän päälle, niin suosittelen käymään kokeilemassa. Se perus valkopukumiekkailukin oli ihan hauskaa,  mutta minusta tämä oli kyllä siistimpää.

Kokeilin myös tällaista valtavaa kahden käden miekkaa.
 Miekka oli pidempi kuin minä. Ei sentään painavampi.

Asiasta seinään: olin tänä viikonloppuna myös Sami Hedbergin stand up -keikalla. Keikka oli hauska, mutta minulla ei ole ikinä ennen mennyt hermot niin pahasti yleisöön kuin tällä kertaa, vaikka olen ennenkin ollut pikkujouluaikaan vastaavilla keikoilla. Siis oikeasti rakkaat känniset ihmiset, koittakaa nyt toisen antaa edes kertoa juttu loppuun ennen kuin alatte huutelemaan omianne. Sami ammattilaisena luovi aika hyvin läpi näistä ja heitti hauskaa juttua päälle, mutta kuitenkin. Niin monta juttua keskeytettiin ja pariin hän ei enää palannut ollenkaan, koska varmaan unohti mistä oli puhumassa, kun toiset huutelevat ihan koko ajan.

Mutta joo, mukavaa sunnuntaita kaikille. Käykää kokeilemassa jotain joka tekee teidät iloiseksi.