sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Zombit tulevat! Juokse henkesi edestä!

En pystynyt itse ottamaan kuvia, kun juoksin, joten olen taas lainakuvilla liikkeillä, joissa minua ei näy.
Tästä saa kuitenkin aika hyvin käsityksen tapahtumasta :). Kuva: Martin Tykal
Öörrrrgggggggg

Eilisen päivän teemasana. En arvannut, että kun noin vuosi sitten yritin saada itseäni epätoivoisesti lenkille zombitakaa-ajoappin voimalla, että joku päivä väistelisin ihan fyysisiä zombeja keskustan baanalla.

Kyseessä oli siis Inside jobin järjestämä Zero hour, joka on nyt minun sydämessäni voittanut kisan vuoden hauskimmista ja nerokkaimmasta juoksutapahtumasta. Tapahtuman tarkoituksena oli kaiken ilon pitämisen lisäksi myös juhlistaa Walking deadin kuudennen tuotankokauden alkamista Fox-kanavalla 12.10.

Kuvittele aika, jona sivilisaatio sellaisena kuin sen tunnet, on tuhoutunut. Ei helppoa ruokaa, vettä tai suojaa, saati sähköä, kännyköitä tai mitään modernin elämän mukavuuksia. Ja missään, MIS-SÄÄN, ei ole turvallista. Kadut ovat zombien valtaamat. Minä hetkenä hyvänsä sinua voidaan purra ja sitten se on ohi: sinusta tulee örisevä, aivoton kannibaalikone, joka ei tunne enää mitään, ei rakkautta, vihaa, iloa, eikä muuten tarvitsekaan mitään, paitsi verta, lihaa ja aivoja seuraavalta uhrilta.

Zero hourin pelaajat saivat itse päättää kummalla puolella ovat. Zombit saivat halutessaan paikan päältä ilmaisen perusmeikin ja sitten heidät ohjattiin eri kohdille baanaa örisemään. Minä ja juoksutoverini kuuluimme selviytyjiin. Selviytyjät saivat vyön, jossa oli kiinnitettynä kolme punaista elämännauhaa. Idea oli simppeli ja tuttu ala-asteen hännänryöstöstä: selviä baanasta ilman, että zombit vievät kaikki elämäsi.

Taustalla näkyvät mieheni ja kaverini. Minä taidan olla zombin takana piilossa. Kuva: Martin Tykal
Alussa odottaessamme lähtölupaa tunsin oloni vähän urpoksi. Vaikea selittää, mutta tiedäthän tunteen, kun huomaat olevasi pikkaisen erilainen kuin muut. Kaikki olivat sillä hyvällä tavalla erikoisia ja minä olen jotenkin hirveän tavallinen, mikä siellä oli vähän erikoista. Mutta pidin mielessäni Zero hourin sivuilla olleista säännöistä kuudennen eli

Zombies are inclusive! They like everyone just the same, independent of Gender, Sexual Orientation, Age, Skin Colour, Religion, Cultural or Economical background.

Ja hyvin nopeasti se outo olo karisi pois. Käytännössä sillä sekunnilla kun leikki todella alkoi. Juoksu oli mahtavaa, sillä zombit olivat aivan huippuja. He näyttivät hyvältä ja omistautuivat rooliinsa ihailtavalla ammattitaidolla. Osa oli täysin näkyvillä ja osa taas piiloutunut matkan varrelle erilaisten juttujen taakse, jolloin heitä ei heti huomannut ja zombisarjoista ja -elokuvista tuttu zombiteleporttaus onnistui näin useamman kerran. Zombiteleporttaus tarkoittaa siis tilannetta, jossa näyttää siltä, ettei mailla halmeilla ole vaaraa, kun sitten yhtäkkiä sellainen on kiinni kaulassasi.

Menetin kaksi elämistäni jo ensimmäisessä zombiaallossa. Juokseminen itsessään oli kuin HIIT-treeniä, sillä silloin kun zombit hyökkäsivät, täytyi heitä väistellä aivan täysiä, ettei olisi kuollut. Viimeistä elämääni varjelin kuin no, henkeäni, silti typerän onnellinen virne naamallani. Loppuun selvisin hengissä.

Ainoa, mikä oli harmi koko juoksussa, oli se, että se oli kovin lyhyt. Lenkin tosin sai mennä juoksemaan uudestaankin jos halusi. Kyseessä oli ilmainen pieni tapahtuma vain muutamalla sadalla osallistujalla. Mainontaan ei varmasti ole ollut varaa, joten monet eivät olleet kuulleet siitä. Itsekin huomasin sen aivan vahingossa, kun Tough Vikingin jälkeen selailin My next runin sivuja kaipaillessani jotain uutta hauskaa tapahtumaa, johon osallistua. Ensi vuonna siis kaikki mukaan, niin tästä mahtavasta tapahtumastakin tulee isompi.

Selvisin hengissä, mutta minusta tuntuu, että taisin saada silti zombista, joka oli piiloutunut kylmyydeksi, sillä jäimme vielä pyörimään Kampin edessä järjestetyille Treenipäiville. Minulla oli yläosana vain toppi ja hien kuivuttua oli aika kylmä. Yöllä alkoi sattumaan kurkkuun hirveästi ja nukuin huonosti. Ja kaikkihan me tiedämme elokuvien perusteella, että jos joku yskii, niin se on menoa se. Remember me as I was, not what I've become!

Lisää hienoja kuvia tapahtumasta kiinnostuneille esimerkiksi täällä: http://lauantaikamerat.galleria.fi/kuvat/Zombie+Run+12.9.2015/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti