Tough viking 2015

Voitto! Kuva: Jouni Ranta

En ole niin hurja viikinki, sillä minua jännitti aika paljon Tough Vikingiin osallistuminen. Jännitys kasvoi sydäntutinaksi, kun näimme miten ensimmäisessä lähdössä yksi juoksijanainen lensi pää edellä metalliaitaan. Kyseessä oli kisan aloittava Pain-este, jossa amerikkalaiset jalkapalloilijat törmäävät tahallaan juoksijoihin. Nainen onneksi tokeni ja jatkoi matkaansa toivon mukaan hyvävointisena, mutta minä olin ihan paniikissa, että kun törmään ihmisiin silloinkin kun he eivät todellakaan yritä törmätä minuun, niin todennäköisesti lennän kuin hävittäjäkone. Siinä se sitten on koko reissu ohi minun osaltani jo ennen kuin alkoikaan.

Sitten olikin jo meidän lähdön aika, ou shit, ou shit, ou shit. Futarit tulivat lähtöviivalle mulkoilemaan kuin  maorit ja peruuttivat sen jälkeen asemiin. Ja sitten pitikin juosta. Minun onnekseni edessäni olevat ottivat iskun vastaan ja minä puikkelehdin heinäpaalien yli hyppien turvaan. Ensimmäinen este selvitetty!

Seuraavaksi edessä olikin pelkkiä mukavia esteitä. Oli rengashyppelyä, uimista ja sukeltamista pariin otteeseen haisevassa, mutta virvoittavassa Eläintarhanlahdessa, erilaisten juttujen kuten aitojen ja telineiden ylitystä ja alitusta. Hauskimmillaan tällainen alitus/ylityseste koostui miehistönkuljetuspanssariajoneuvoista ja jänskimmillään piti hyppiä tuliesteiden yli. Sitten oli ryömimistä mudassa tai vedessä piikkilankojen ja verkkojen ali, monkey barsit, isojen autonrenkaiden nostoa. Kaikkea sellaista hauskaa. Alle kilometrin välein tuli aina uusi este yhteensä 12 kilometrin juoksun aikana. Melkein koko ajan satoi kaatamalla vettä, mikä ei ollenkaan haitannut, vaan jotenkin teki juoksusta eeppisempää.

Tässä reitti kokonaisuudessaan. Kuva www.toughviking.fi

Juoksun vaikein este oli Budweiser rampage eli sellainen ihan hullun korkea ramppi, jonka päälle piti muka päästä. Katselin jo viime vuoden kuvista, että silloinen Rexona rampage olisi aivan mahdoton ylitettävä ja tänä vuonna se oli kuulemma pahempi. Kävin minä silti kerran kokeilemassa ja siitä oli ihan hauskaa laskea mäkeä, kun en päässyt ylös. Sitten vain sanktiota eli kolmeakymmentä burpeehyppyä tekemään. Aika harva siitä rampista selvisi. Meitä oli iso lössi sanktioilemassa. Mieheni tosin juoksi ylös ihan kepoisasti, mutta hän onkin aikamoisessa kunnossa. Minä vain ihailin alhaalta burpeehyppyjen välistä.

Toisiksi vaikeammaksi esteeksi kehkeytyi köyden kiipeäminen, sillä jatkuva vesisade aiheutti sen, että ystävämme kitka oli hylännyt meidät ja jättänyt jälkeensä köydet, joista oli melko mahdotonta ja suorastaan hiukan vaarallista pitää kiinni. Olisi ehkä auttanut, jos olisin muistanut miten köyttä kiivetään, mutta en millään saanut päähäni, miten jalat pitäisi laittaa, joten kiipesin pääasiassa käsivoimilla. Olin jo niin lähellä yläilmojen soitettavaksi tarkoitettua kelloa, että maistoin voitonriemun kielelläni. Vielä yksi veto ja se olisi siinä. Paitsi että yhtäkkiä viimeinenkin pito katosi ja liu'uin koko matkan alhaalla olevaan solmuun asti. Yritin vielä pari kertaa, mutta olisin samantein voinut yrittää lentää, yhtä hienosti pääsin ylöspäin. Joten ei kun taas burpeita tekemään. Snif. Se harmitti vielä pitkään. Olin niin lähellä.

Kiipeän tuossa punaiset kengänpohjat vilkkuen. Pääsin about tuolle korkeudelle, jolla vasemmalla oleva mieheni kiipeää kuvassa. Siitä putosin liukumalla alas tuohon solmuun asti. Hän pääsi perille. Kuva: Matias Aalto-Setälä

Kuva: Matias Aalto-Setälä

Toinen este, jota olin jännittänyt paljon, oli kisan päättävä sähköeste. 10 000 voltin säkärit. Kielletty raskaana olevilta ja sydänvikaisilta. Kuulostaa tosi kivalta. Kuuluin kuitenkin niihin onnellisiin, jotka eivät saaneet sähköiskua ollenkaan, joten ihan turhaan jännäsin. Näin kyllä että edessä olevista pari kaatui maahan sähkön voimasta, mutta hekin selvisivät hengissä pois. Myöhemmin tosin luin Hesarista, että koko laite oli kytketty loppujen lopuksi pois päältä, koska kaksi miestä oli joutunut sen vuoksi sairaalaan.

Sitten olimmekin maalissa. Saimme ihan hitsin hienot mitalit kaulaan, neljä dödöä ja beef jerkyä. Vaihdoin kuivat vaatteet "pukuhuoneessa", joka oli sellainen teltta, josta todellakin olisi nähnyt loistavasti muun muassa tämän paljaan viikinkipepun, jos joku olisi sattunut kävelemään ohi. Ei sattunut. Onnelliset viikingit lähtivät pienine ruhjeineen ja mustelmineen kotiin muistelemaan urotöitään.