Naisten(ko vain?) kymppi

Vietimme niin kauan aikaa vessajonossa, että missasimme oman lähtömme, mutta samapa tuo. Olimme aika rennosti liikkeellä.

Naisten kympistä on tullut minulle ja äidilleni jonkinlainen perinne. Kuljemme yhdessä turisten, mikä on liian harvinaista herkkua näinä päivinä. Matkan varrella on hienoja esityksiä: tankotanssia, sambaa, bändejä. Lopussa saa kassin täynnä kaikkea kivaa, pääasiassa naposteltavaa. Tämä oli kolmas kerta tässä hauskassa tapahtumassa ja varmasti osallistun ensi vuonnakin. Edes kastuminen ja pieni palelu lahjasalaattia syödessä ei pilannut tunnelmaa.

Selvisimme silti kunniakkaasti maaliin asti.

Mutta mutta... Olen mietiskellyt viime päivinä muun muassa sitä, etten ole ihan varma tarvitsevatko naiset välttämättä omaa juoksutapahtumaa.

Tietenkin historiaan peilaten on aivan upeaa ja suorastaan uskomatonta, että näin on. Vielä muutama vuosikymmen sitten naiset eivät saaneet ollenkaan osallistua minkäänlaisiin juoksuihin, sillä naisia pidettiin liian herkkinä tällaisille koitoksille, joten osallistuminen olisi merkinnyt suurta oman terveyden vaarantamista.

Naisia tietenkin haluttiin suojella tältä, koska nuo pienet raukat eivät aina pikkuaivoineen ymmärrä parastaan. "Suojelu" oli niin raivoisaa, että ensimmäiset maratonille salaa uskaltautuneet naiset saivat pelätä turvallisuutensa puolesta. Moni teistä on varmasti nähnyt ainakin Facebookissa pyörineen kuvasarjan Bostonin maratonille 1967 osallistuneesta Kathrine Switzeristä, jonka kimppuun juoksun järjestäjä yritti hyökätä tarkoituksena estää hänen juoksunsa. Switzer sai kuitenkin onneksi apua juoksutiimiltään.

Kuvaavaa on myös, että vielä 80-luvulla on julkaistu tutkimus, jossa on selvitelty pitkän matkan juoksun vaikutuksia naisen terveyteen. Tuloksissa päädyttiin yllättäen siihen, ettei ole näyttöä, että juoksusta olisi jotain erityistä terveydellistä tai lääketieteellistä haittaa treenanneille naisille. Tähän taustaan nähden Naisten kymppi on verrattavissa voitokkaan sodan kunniaksi pystytettyyn riemukaareen.

Historiaa ei sovi unohtaa ja paljon tehtävää on edelleenkin, että tasa-arvo toteutuisi kaikin puolin ihmisten keskuudessa. Ehkä juuri tämänkin vuoksi olisi kiva, jos miehet ym. pääsisivät nyt mukaan. Samalla voimme silti olla kiitollisia niille pioneereille, jotka kaiken muun joukossa myös taistelivat meille mahdollisuuden juosta.

Jos tämä oli sinulle uusi juttu ja haluat tietää lisää, niin käväise Wikipediassa tai esimerkiksi näillä sivuilla:

http://www.active.com/running/articles/the-history-of-women-s-running 

http://www.runnersgoal.com/the-untold-history-of-womens-running-runners-you-may-not-have-heard-about-but-need-to-know/

Hyvää salaattia, kylmä vesisade