perjantai 29. heinäkuuta 2016

Wakeboarding ja itsensä ylittäminen

Wakeboarding eli vesilautailu on aika vastaava juttu kuin vesihiihto paitsi että suksien tilalla on lauta. Muuten tilanne onkin sama: pidät kiinni köyteen kiinnitetystä tangosta  ja sinua vedetään läpi vesien samalla kun yrität pysyä pystyssä. Täytyy sanoa, että minua jännitti ihan hirveästi. Niin kovasti, että olisi tehnyt mieli vain jänistää koko jutusta. Mutta täytyy myös sanoa, että onneksi en jänistänyt, sillä se oli mahtavaa.

Wakeboardingia voi harrastaa Helsingissä Wakespotilla Hietaniemen uimarannan lähellä Hiekkarannantien länsipäädyssä. Moottoriveneen sijaan lautailijoita vedetään kaapelilla, jota paikan työntekijä ohjaa nappia painamalla ja tarvittaessa pysäyttää, jos vahingossa päästät irti tai olet ajamassa päin törmäystä. Ryhmässä on aina lautailemassa 1-4 henkilöä vuorotellen tunnin ajan. 4 henkilöä on itse asiassa tosi hyvä määrä, sillä meitä oli neljä ja viimeisellä kierroksella kaikki olivat jo tosi väsyneitä ja kaatuilimme ihan oman uupumuksemme vuoksi. Paras kierros olikin toiseksi viimeisin, sillä silloin olin jo tajunnut aika hyvin miten laudan kanssa piti toimia ja jäsenissä oli vielä energiaa pystyssä pysymiseen.

Kaatuessa piti vain pitää kiinni ja ottaa uudestaan lähtöasento ja sitten taas mentiin
Kävimme siis vuorollamme ihanan lämpimään mereen (22 astetta!) lauta jaloissa. Jekku oli odottaa kyykyssä jalat lautoineen hiukan veden yläpuolella, kädet suorana ja odottaa että kaapeli nosti kyykkyyn. Sen jälkeen vain seisomaan ja nauttimaan vauhdista. Kun osasimme ajaa suoraan, harjoittelimme u-käännöstä, jonka oppiminen oli myös iloa tuottava juttu. Ne, joilla oli jo kaikki perusteet hallussa pystyivät harjoittelemaan temppuja ja käyttämään hyppyreitä. Näihin en toki kuulunut ensikertalaisena, mutta opin aika hyvin pysymään pystyssä koko matkan ja tekemään vielä käännöksen lopussa ja tulemaan takaisin.

Vielä kirsikkana jäätelössä oli mahdollisuus päästä saunaan tunnin jälkeen. Sauna oli hauska ja pieni (sisään mahtuu kaksi paria suomalaisia, jotka eivät tunne toisiaan hyvin) ja näytti ihan isolta kaadetulta tynnyriltä.

Wakeboardaus oli mahtavaa. Niin siistiä vauhdinhurmaa, hauskaa ja motivoivaa, sillä joka kierroksella osasin paremmin. Loppujen lopuksi tuntui hassulta, että pelkäsin niin paljon. Kun sitten olin laudalla, en pelännyt muuta kuin että vähän stressasin, että menetän täysin pöksyni, sillä bikinien alaosa ei todella ollut hyvä tähän aktiviteettiin. (Välinevuokraan kuuluu märkäpukukin, mutta oli niin lämmin, ettei kukaan halunnut käyttää sellaista.) 

Minä olen vähän pelkuri oikeasti. Minua jännittää vauhti, korkeat paikat, uudet tilanteet, paikat ja ihmiset. Mutta kun pelko tai ujostelu yrittää viedä minut mukanaan, kysyn itseltäni, että haluanko nyt luistaa tästä siksi että en tykkäisi siitä vai siksi että minua pelottaa. Jos vastaus on ensimmäinen niin minun ei tarvitse mennä, mutta jos se on toinen, niin sitten yleensä jossain vaiheessa pakotan itseni kokeilemaan. Enkä ole ikinä katunut. Olen päässyt ihaniin paikkoihin, tutustunut huippuihin tyyppeihin ja kokeillut kaikenlaista mukavaa. Pelko myös laskee. Tajusin tänä kesänä kun tässä muutama viikko sitten kävimme taas seikkailupuisto Zippyssä, etten enää pelkää korkeita paikkoja samalla tavalla kuin ennen. En saa enää pieniä paniikkikohtauksia, joiden en pysty hengittämään kunnolla, koska olen niin peloissani. Tuntuu uskomattomalta, että olen päässyt yli niistä. Hullua kyllä olen myös alkanut haaveilemaan benji- ja laskuvarjohypystä. En ikinä uskonut, että minulle kävisi niin. Haluan myös antaa laskettelulle uuden mahdollisuuden.

Joka tapauksessa, jos innostuit wakeboardauksesta niin tsekkaa Wakespotin nettisivut tästä. Tunti lautailua maksaa 25 euroa plus välinevuokra 10 euroa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti