perjantai 22. tammikuuta 2016

I love aerobic 2016

Olin viime lauantaina Fixin ja Urheiluhallien järjestämässä I love aerobic -tapahtumassa, jossa sai osallistua kello yhdeksästä neljään niin moneen jumppaan kuin ehti. Tämän ihanan konseptin lisäksi mukaan saa aina lopuksi ison kassillisen kaikenlaista. Siis todellakin kaikenlaista. Kaikki muut tapahtuman jäävät surkeaan häpeään. Esimerkiksi tänä vuonna sain puolen litran Jaffa-pullon (sen kyllä joudun antamaan jollekin. Lapsuuden oksennustaudit, joiden aikaan aina juotettiin Jaffaa tyhjään masuun, varmistivat sen, että Jaffa = oksennus. Voi kun kokis tuntuisi samalta, mutta ei: olen kokisholisti), hajuvettä, Omoa, Jaksamisjuomaa, välipalapatukan, proteinimehun, kaksi kynsilakkaa, Meiran siemensekotuksen ja äh en muista enää mitä muuta. Vaikka mitä!

Jumppatarjonnasta löytyy kaikenlaista mitä Urheiluhallit nyt muutenkin tarjoaa. Isoon saliin mahtuvat kaikki mukaan jumpan sykkeeseen, mutta pienissä saleissa onkin sitten vähän perusjumpasta poikkeavaa ryhmäliikuntaa. Viime vuonna jumppasin samaisessa tapahtumassa koko päivän isossa salissa, mutta nyt halusimme kokeilla vähän muutakin kuin perusjumppaa. Päivän ohjelmamme olikin ihanan monipuolinen.

Paras "jumppa" oli ensimmäinen. Se oli cross trainingiä eli Fix teho - voima. Tunnista suurin osa meni maastovetoon ja loput kiertoharjoitteluun. En ole pahemmin treenaillut painoilla ja tämä tunti sai miettimään, että ehkä pitäisi edes sitä maastavetoa. Kun on se kuitenkin tärkeä liike ja minulla oli tekniikka aivan hakusessa.

Seuraavaksi oli hot jooga. Joogaminen oli ihan mukavaa, mutta joogaan perinteisesti kuuluva rentoutuminen ja stressinhallintapuoli jäivät täysin puuttumaan, sillä olimme samassa tilassa uimahallin kanssa. Kaikua ja lasten hilpeää kiljuntaa riitti. 

Kolmas jumppa oli uusi tuttavuus: Slide. Slidessa laitetaan pikku töppöset jalkaan ja suhitaan semmoisella pikku matolla. Täysin vääräksi osoittautunut ennakko-oletukseni oli, että tämä ei olisi kovin rankkaa. Päinvastoin hiki ja vapina tuli, kun täysiä huiski. Sain tällä tunnilla hetken tuntea oloni filmitähdeksi, kun tapahtumaa kuvannut kameramies kuvasi treenaamistani todella pitkään. Tunnin lopuksi hän pyysi minua vielä taputtamaan ja sitten nostamaan katseeni kameraan ja hymyilemään. Ei muuten tullut yhtään mitään. Olin suurinpiirtein yhtä viehkeä kuin betoniporsas. Varsinkin kun en tosiaan millään onnistunut olemaan enää yhtään luonnollinen edes ensimmäisellä kerralla, joten hän pyysi minua lopulta kolmesti toistamaan saman ennen kuin luovutti. Jotenkin päättelin, että suuri kontribuutioni joutuu leikkauspöydälle, mutta ei mennyt sentään täysin niin: videohan kulminoituu minun taputukseeni! Nauratti vähän, kun katsoin sen, että miten en osannut pyynnöstä edes taputtaa luonnollisesti. Ei ole helppoa. Alta voi katsoa videon ja ihailla näyttelijän taitojani.



Viimeisenä suuntasimme hydrobiciin eli vesijumppaan. Minulle eka kerta. Höpsöltä se vähän tuntui, mutta hauskaa oli. Sitten lopuksi ansaitun rehkimisen jälkeen sai saunoa ja illalla vielä nauttia etiopialaisesta ruuasta Kuningatar Sabassa. Söin raakaa lihaa. Se oli niin tulista, että itkin. Nam.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti