Vauhdin hurmaa kartingissa

Onnellinen kuski

Vanha vuosi on lopuillaan. Olen ollut aivan väskäpäskä, joten blogiin ei ole tullut kirjoitettua mitään, vaikka mukavia juttuja onkin tullut puuhailtua ja muutenkin mieli on ollut oudon onnellinen. Minusta ei sinällään tunnu siltä, että vanha vuosi olisi tässä, sillä minulle uusi vuosi alkaa aina koulujen alkamisen yhteydessä. Joka tapauksessa juhlistimme vanhaa vuotta kokeilemalla kartingia Helsingin Kart'in clubilla. Lähelle pääsi helposti bussilla keskustasta, mutta sen jälkeen harhauduimme vaeltamaan pieneksi toviksi Koskelan varikolle raitiovaunujen sekaan ennen kuin keksimme kysyä tietä.

Kart'in clubin voi varata porukalle, mutta jos menee yksin tai vain parin tyypin kanssa, niin silloin kannattaa kurkata netistä, onko paikassa vapaata ja sitten vain tupsahtaa paikalle. Lähtöjä on vähän päälle kymmenen minuutin välein ja periaatteessa vuorotellen lapsille ja aikuisille. Meidän clubilla ollessamme lapsia ei ollut, joten aikuisten lähtöjä oli koko ajan.

Eli päälle vain haalarit, kypäräpipo ja itse kypärä ja sitten vain kärryyn. Olin ensimmäisessä pelissä autossa numero yksi, mikä oli lohdullista, sillä muuten olin viimeinen. Ajaminen sinällään oli helppoa. Kun osasi kääntää rattia ja tiesi kumpi poljin on jarru ja kumpi kaasu, niin pääsi jo pitkälle. 

Tuollaisilla siinä ajetaan. Näyttävät ihan leluautoilta, mutta niillä pääsee yllättävän kovaa.

Meillä kävi siinä mielessä hassusti, että olimme mieheni kanssa molemmat antaneet toisillemme vuosipäivälahjaksi kahden hengen kokeilun kartingiin, mutta paikan päällä tämä osoittautui tosi kivaksi jutuksi. Suosittelenkin kaikille kartingin kokeilemisesta haaveileville kahden kisan ajamista. Yksi kisa kestää kymmenen minuuttia, jonka aikana ajetaan rata läpi niin monta kertaa kuin ehtii. Minulla ainakin kesti koko se aika tutustua kulkuneuvoon ja kerätä rohkeutta, joten kun sitten melko heti perään sai vetää toisen kisan, niin se oli kyllä hurjan mukava juttu. Muuten olisi ehkä jäänyt liiankin nälkäinen ja tyhjä olo. Sama fiilis oli miehellänikin, vaikka hän oli heti huomattavasti kovempi bad ass kuin minä.

Käännökset ovat haastavimpia. Katosta roikkuvat valot varoittavat, jos joku on tehnyt virheliikkeen ja jäänyt jumiin.

Toinen kiekka menikin sitten aivan mahtavasti verrattuna ensimmäiseen. Siis ensinnäkin en ollut viimeinen, vaan TOISEKSI viimeinen, mikä oli huima edistys, mutta vakavemmin sanoen pääsin oikeasti osaksi vauhdin hurmaa ja uskalsin painella omasta näkökulmastani jo aika täysiä. Aika oli myös aivan huippu, jos vertaan vain itseeni, koska ensimmäisessä kisassa en ollut vain viimeinen, vaan vii-mei-nen. Siis aivan älyttömän hidas verrattuna muihin. En kyllä tajua miten muut uskaltavat ajaa niin kovaa (tai kuin hullut, miten mielessäni käväisi radalla), mutta minä en oikeasti olekaan mikään vauhtihirmu, vaikka äitini aina väittääkin minua sellaiseksi, kun ajan hänen mielestään niin kovaa pyörällä. Sori äiti, tässä (vain tässä, ei hätää!) olet väärässä. Se on nyt todistettu.

Joka tapauksessa karting oli aivan mahtavaa, eikä edes kovin kallista. Suosittelen ehdottomasti.

Pakollinen selfie