Go expo -messut 2015

Onnellinen sumo

Puolitoista viikkoa kiusannut flunssa on lähes kokonaan ohi. Tämän kunniaksi syleilin terveyttä ja limavapaita keuhkojani tekemällä lauantaina voima- ja hiit-treenin, lenkin sekä illalla kävin vielä boulderoimassa. Tänään messuilin ensimmäistä kertaa GoExpossa. Nämä messut olivat siitä hauskat ja erilaiset, että siellä pääsi kokeilemaan vähän kaikenlaista.

Ensinnäkin: jihuu, voitin proteiinipatukan Esportin leuanvetohaasteessa! Tämähän jäi minulla I love me -messuilla sivu suun, mutta nyt jaksoin vetää tarvittavat 15 kuminauha-avusteista leukaa. On ehkä vähän hupsua olla niin iloinen tästä, kun en edes halunnut sitä proteiinipatukkaa. Halusin vain voittaa sen. Mutta se hupsu patukka edustaa minulle edistymistä omassa treenissäni, joka on tässä hiljaa kivunnut siihen, että huonoinakin päivinä jaksan kuusi leukaa (ilman kuminauhaa) putkeen. Se on iso muutos entiseen elämään.

GoExpossa pääsi siis tutustumaan erilaisiin liikuntalajeihin pallopeleistä, kiipeilyyn ja jopa suppaukseen. Me kävimme kokeilemassa sumopainia, rodeohärkäkoneella ratsastusta ja kiipeilyä. Minusta ei ollut juuri mihinkään missään niistä, millä ei ollut mitään väliä, koska kaikki oli tosi hauskaa. Joka tapauksessa hävisin kaikki sumoerät, pysyin vain viisi sekuntia härän selässä ja tajusin, että boulderointi on niiiiiiin enemmän minun juttuni kuin korkeuskiipeily. Siis oikeasti, en edes uskaltanut kiivetä ihan loppuun asti, vaikka reitti itsessään oli tosi helppo. Sitten en oikein uskaltanut tulla alaskaan. Olin semmoisessa laiteköydessä, johon olisi muka pitänyt vain luottaa ja heittäytyä surman suuhun. Ihmisvarmistajaa ei ollut. Olisin vain halunnut kiivetä alas, mutta kiipeilypisteen työntekijä sanoi: "Ei, kun nyt päästät vaan irti. 1-2-3!" Ja sitten päästin ja laite tietenkin toimi ja toi minut turvallisesti alas.

Messukäynti oli myös opettavainen, sillä kävin analysoimassa kävely- ja juoksutekniikkaani sekä jalkojeni mahdollisia virheasentoja. Tehtävää olisi. Kuulemma juoksutekniikkaani on hyvä, mutta kävelen väärin. Löntystelen ja paino menee vinoon pelkille isovarpaille. Mielenkiintoisesti, kun lähden juoksemaan, niin korjaan tämän vinouman ja alankin askeltamaan suoraan koko päkiälle. Miehenikin kertoi testin jälkeen, että hänkin on pistänyt merkille saman ja että kävellessä välillä vaapun kuin ankka puolelta toiselle. Ankat ovat ihan söpöjä, mutta ehkä minun pitäisi ruveta tsemppaamaan, että kävelisin suorempaan.

Saan opastusta juoksutekniikassa. Ensimmäistä kertaa elämässä juoksumaton päällä.

Juoksu on nyt muutenkin entistä enemmän mukana kuvioissa. Yritän jaksaa mennä kolmesti viikossa lenkille. Juoksutapahtumiakin on tulossa lähiaikoina useampi. Ilmoittauduimme messuilla Extreme Runiin, joka on toukokuussa ja vieläpä samana viikonloppuna kuin Naisten Kymppi, johon olen myös menossa. Loppukesästä on Tough Viking ja ehkäpä vielä Espoossa järjestettävä Toughest, mutta siihen en ole vielä ilmoittautunut. 

Ettei elämä olisi liian terveellistä, ostin vielä messuilta tuoreita, siellä tehtyjä sipsejä. Nammmmm...