Funrunin väriestejuoksukisa

Mitalit kaulassa on helppo uhota

Juoksukamat päälle, reppuun vaihtovaatteet ja sitten auto kohti Lahtea. Funrun järjestää ainakin väriestejuoksuja, jossa olimme nyt ja mutajuoksuja, jonne menen syyskuun 13. päivä. Väriestejuoksun idea on, että juostaan tai kävellään 5 km, matkan varrella on erilaisia hauskoja esteitä sekä ihmisiä, jotka heittävät juoksijoiden päälle värijauheita. Aikaa ei oteta, eikä myöskään itseä tai mitään muutakaan turhan vakavasti. Tarkoitus on pitää hauskaa.

Saavuimme Lahteen hyvissä ajoin. Superhyvissä ajoin, sillä paikan päällä kävi ilmi, että kisat järjestetään tunnin myöhemmin, kuin mitä My next runin sivuilla oli kerrottu. Palloilimme kisa-alueella ja kävimme syömässä ilmaista keittoa. Kaikilla muilla oli jotkut ihmeen Sinuhe-kassit käsissä ja kysyimme sitten joltakulta, että anteeksi, mistähän noita saa. "Niitä jaettiin siinä, kun oli päässyt maaliin," kuului vastaus. Toisin sanoen varastimme molemmat kupillisen keittoa, sillä ne oli tarkoitettu edellisen juoksun Kunnon naisten juoksijoille. Hups. Syvät pahoittelut. Oli kyllä hyvää keittoa. Kiitos.

Ehdimme käydä vielä kahvilla tai tarkemmin sanoen mehulla ja juustocroissantilla satamassa aivan ihanassa pienessä kahvilassa, shoppailemassa hupsun näköisiä aurinkolaseja silmien suojaksi värin varalle sekä mittauttamassa rasvaprosentin. Viimeisen olisin voinut jättää tekemättä. Masentavaa hommaa.

Onneksi tapahtuma itsessään oli niin hauska, että omat mielensäpahoittamisyritykset unohtuivat hyvin pian. Ennen juoksua oli kevyt, mutta riemastuttava alkulämmittely, jonka jälkeen pääsimme hetken jonotettuamme vihdoinkin juoksemaan. Ensimmäisessä "esteessä" sai juosta vaahdon läpi, mistä olin ihan jihuu. Yhtä lukuun ottamatta kaikki esteet olivat oikein mukavia ja niitä olisi saanut olla enemmänkin. Pääsi vähän kapuamaan ja laskemaan liukumäkeä ja lähes joka rastilla päällemme heitettiin väritomua. Tough Vikingin tavoin yhtenä ylitettävänä oli amerikkalaisen jalkapallon tms. pelaajia. Tosin sen sijaan, että he olisivat yrittäneet kaataa meitä, niin me saimme törmätä heihin ja vielä kannustuksen kera. Ainoa epäonnistunut kohta oli yksi alussa hieman lytyssä ollut puhallettava este, jonka päälle piti kiivetä ja siitä laskea alas. Sinne pääsi nimittäin vain pari ihmistä kerrallaan ja jono olikin tämän mukainen. Ohitimme suosiolla kyseisen rastin. 

Perille päästessään jokainen sai oman pienen väripussin, jonka kanssa paineltiin lavan eteen tanssimaan. Välillä ilma oli niin sakeana väristä, että oli epämukava hengittää ja kotona niistin sinistä räkää. Mahtava meininki.

Bileet!